Mikä on nokkosihottuma?

Nokkosihottuma on yleinen häiriö. Se voi esiintyä missä tahansa iässä, lapsenkengistä vanhuuteen. Se vaikuttaa 1.0 prosenttiin kaikista ihmisistä kerran elämässään. Useimmissa tapauksissa se on akuutti. Konservatiivisten arvioiden mukaan 2% Euroopan väestöstä kärsii tällä hetkellä kroonisesta urtikariasta. Toisin kuin lapsilla, joilla nokkosihottumaa (nokkosihottumaa) ei tähän mennessä ole voitu havaita, urtikaria aikuisilla esiintyy yleisemmin naisilla. Kroonisen urtikarian suhteen suhde on noin 1: 30. 50–70-vuotiaat henkilöt kärsivät usein. XNUMX-vuotiaiden tai sitä vanhempien keskuudessa sitä esiintyy suhteellisen harvoin. Sitä vastoin vastasyntyneiden nokkosihottuma, joka kestää yleensä vain muutaman päivän, ei ole harvinaista.

Nokkosihottumalle on ominaista äkillinen kutisevien hiukkasten ja / tai angioedeeman puhkeaminen. Se voi vaikuttaa koko kehon ihoon tai vain osaan. Valitukset voivat esiintyä vain vastauksena tiettyihin ärsykkeisiin (esim. Kylmä, paine tai auringonvalo) tai spontaanisti, ts. Ilmeisesti ilman erityistä syytä.

Viljalla on kolme tyypillistä ominaisuutta:

  • erikokoisen ihon pinnallinen turvotus, melkein aina punoituksen ympäröimänä
  • kutina tai polttaminen
  • volatiliteetti - ihon ulkonäkö palaa normaaliksi 1-24 tunnin kuluessa.

Näkökulmaltaan nämä kuoppia muistuttavat nokkonen (lat. Urtica dioica) pistävien karvojen aiheuttamaa ihon turvotusta. Vaurioitunut ihoalue turpoaa ja on aluksi punainen ja myöhemmin vaaleampi punaisesta valkoiseen keskellä ja punainen ympäri. Valitukset näyttävät jatkuvan joskus tai "muuttavan". Tämä vaikutelma syntyy siitä, että yksilön wheal todellakin katoaa, mutta aivan sen vieressä on uusi. Harvoin ihon turvotus (ns. Angioedeema) nokkosihottuman lisäksi (joskus ilman nokkosihottumaa).

Nokkosihottuma on yksi yleisimmistä ihosairauksista. Se tunnetaan myös nimellä nokkosihottuma tai nokkosihottuma. Noin joka neljäs ihminen saa nokkosihottuman elämänsä aikana. Suurin osa näistä jaksoista kestää vain muutaman päivän tai viikon ja ovat ongelmattomia. Tätä kutsutaan akuutiksi nokkosihottumaksi. Paljon vaikeampia (sietää ja hoitaa) ovat tapaukset, jotka kestävät useita kuukausia tai vuosia (joskus vuosikymmeniä). Nimi on peräisin nokkosta (lat. Urticaria dioica tai Urticaria urens, urere = palaa) - epäilemättä, koska iho näyttää samankaltaiselta kuin nokkosihottuma, kuin jos nokkonen olisi ”palanut”.

Urtikarian oireet

Ongelma kutinaa

Kutina on suurin ongelma urtikariapotilailla. Varsinkin yöllinen kutina voi olla erittäin stressaavaa, koska se häiritsee unta, ja se edustaa dramaattista elämänlaadun rajoitusta.

Kutina on erityisen voimakasta potilaille, jotka kärsivät ns. Nokkosihottumasta. Täällä ihon naarmuuntuminen ja hankaaminen johtaa uusien nokkosihottumien ilmaantumiseen ja kutinaan. Pieninkin ihoärsytys, esim. Tajuton ihon hankaus unen aikana, voi aiheuttaa vakavia kutinahyökkäyksiä.

GAAPP_Urtikaria_kutina

Kutina

Histamiinin vapautuminen syöttösoluista johtaa suoraan kutinaan.
Monet aineet voivat laukaista kutinaa. Näiden aineiden yhteinen piirre on, että ne vapauttavat välittäjäaine histamiinin kudokseen, jolla on keskeinen rooli kutinan laukaisussa. Immuunijärjestelmän ns. Syöttösolut vapauttavat tiettyjä välittäjäaineita (erityisesti histamiinia). Lähes kaikki ihossa esiintyvä histamiini varastoidaan ns. Syöttösoluihin. Jos nämä solut aktivoituvat, ts. Nämä solut laukaisee ärsyke, tämä on lähtösignaali paikalliselle tai hajautuneelle leviävälle ihon tulehdukselle. Tämän seurauksena kapillaarit laajenevat, iho turpoaa ja muuttuu punaiseksi ja kutisevaksi ja muodostuu hiutaleita.

Histamiini stimuloi kuitenkin myös ihon hermokuituja, jotka vapauttavat sitten tiettyjä kutinaa indusoivia aineita (neuropeptidejä). Nämä neuropeptidit eivät vain aiheuta kutinaa, vaan ne myös aktivoivat syöttösoluja siten, että syntyy kierre, joka päättyy vasta, kun muita syöttösoluja ja hermoja ei voida aktivoida. Syöttösolut sijaitsevat pääasiassa verisuonten ja hermojen välittömässä läheisyydessä. Siksi viestintä syöttösolujen, verisuonisolujen ja hermokuitujen välillä on erinomaista.

Hyönteisten puremisen tai nokkosihottuman jälkeen tunnemme histamiinin kutinaa aiheuttavan vaikutuksen voimakkaimmin. Endogeenistä histamiinia vapauttavien aineiden lisäksi monien hyönteisten myrkky ja kutinaa indusoivien kasvien tuottamat myrkyt sisältävät histamiinia, joka tunkeutuu ihoon ja ärsyttää sitä. Tämä ärsyke saa meidät raaputtamaan tai hieromaan ihoa ja antaa enemmän verta päästä tähän pisteeseen, joten ärsyttävät aineet voidaan poistaa nopeammin.

Mikä auttaa kutinaa vastaan?

Potilaille kutina on usein suurin ongelma ja heikentää elämänlaatua valtavasti. Sinun tulisi välttää naarmuuntumista, ja tämä on helpompi sanoa kuin tehdä. "Kuinka voin lopettaa naarmuuntumisen, kun se kutisee niin?" kysyi potilas.

  • Pidä kynnesi leikattuina hyvin lyhyiksi ja silitä kutinaa käden selkä- (ylä) puolella.
  • Jäähdytys lievittää kutinaa. Voit käyttää viileitä pakkauksia, joita säilytät jääkaapissa, mutta viileästä kylmään suihkuun saattaminen voi myös olla erittäin hyödyllistä. Jos sinulla on kylmä nokkosihottuma, sinun on tietysti vältettävä näitä toimenpiteitä.
  • Puolen kupin bikarbonaatin (esim. Leivinjauheen) sekoittaminen kylmään kylpyveteen ja uiminen 10 minuutin ajan voi lievittää kutinaa.
  • Ihon hierominen etikka- vedellä (yksi ruokalusikallinen etikkaa yhteen litraan vettä) voi tuoda väliaikaista helpotusta.
  • Antihistamiineja sisältävät voiteet ja geelit yhdistävät paikallisen antihistamiinisen vaikutuksen jäähdyttävään vaikutukseen.
  • Kerma / voide, joka sisältää 5% (enintään) 10% polidokanolia, mahdollisesti lisäämällä ureaa, voi lievittää kutinaa melko tehokkaasti.
  • Sipulin tai tippojen (juustojen) käyttö tuskin auttaa.
  • Kortisonin voiteilla ei ole vaikutusta kutinaan.

Urtikarian syyt

Ihossa, histamiinikutinasta ja nokkosihottumasta vastaavaa, esiintyy vain syöttösoluissa. Pinkkejä syntyy, koska ihosuonet vaurioituneella ihoalueella alkavat vuotaa. Histamiini saa verisuonten solut siirtymään pois toisistaan ​​sitoutumalla tiettyihin vaskulaaristen solujen rakenteisiin (histamiinireseptoreihin) ja siten osoittaen verisuonisoluille, että niiden tulisi siirtyä pois toisistaan. Tämä sallii verinesteen ja joidenkin verisolujen paeta suonen sisältä ympäröivään kudokseen. Histamiinin lisäksi syöttösolutuotteet, kuten leukotrieenien tai muut lähettiläät (ns. sytokiinit) voivat lisätä verisuonten läpäisevyyttä. Kutinaa estävien lääkkeiden vaikutus urtikariaan voidaan selittää sillä, että nämä lääkkeet estävät spesifisesti histamiinin sitoutumista histamiinireseptoreihin. Näitä lääkkeitä kutsutaan siksi antihistamiineiksi. Se, että antihistamiinit eivät auta kaikki nokkosihottuma osoittaa, että histamiini ei ole ainoa kutinaa ja nokkosihottumaa aiheuttava aine, jolla on rooli tässä.

Kuinka syöttösolut aktivoidaan erityyppisen urtikarian yhteydessä?

Tähän kysymykseen voidaan vastata helpoimmin allergisen nokkosihottuman suhteen, joka on harvinainen kroonisen urtikarian alatyyppi. Syöttösolu on lopullinen allergiasolu ja osallistuu kaikkiin proteiini-immunoglobuliini E: n (IgE) välittämiin allergioihin ja on siten vastuussa astmaheinänuha tai ekseema. Nokkosihottuma voi aiheuttaa allergisen syöttösoluaktivaation, eli IgE:n ja allergeenin (aine, joka voi laukaista allergisen reaktion) aktivoitumisen. Tällöin allergeenit pääsevät elimistöön ruoan tai sisäänhengitetyn ilman mukana (esim. puiden siitepöly, ruohon siitepöly, pölypunkkien jätökset) ja aktivoivat sitten syöttösoluja, joihin on ladattu vastaavia IgE-vasta-aineita. Ristireagoivien elintarvikkeiden imeytyminen voi harvoin laukaista urtikariaa jopa tällaisessa allergiassa.

Kuka tahansa voi tulla allerginen hänen elämänsä aikana. Tämä tapahtuu, jos herkistymme tietyille siitepölyille, kuten koivun siitepölylle, kosketuksessa siitepölyn kanssa. Herkistyminen viittaa immunoglobuliinien (anti-proteiinien) tuotantoon tiettyä ainetta vastaan, esimerkissämme koivun siitepölyä vastaan. Jos olemme herkistyneet, kehomme tuottaa erilaisia ​​immunoglobuliineja, joilla on erilaiset tehtävät. Esimerkiksi immuunijärjestelmän puolustussolujen muodostamat E-tyypin immunoglobuliinit (IgE) juuttuvat erityisesti valmistettuihin kohtiin syöttösoluissa (IgE-reseptorit) matkalla ihmiskehon läpi. Nyt kun kehomme joutuu jälleen kosketukseen koivun siitepölyn kanssa, syöttösolujen IgE-reseptoreihin kiinnittyvät IgE: t tunnistavat koivun siitepölyn ja keräävät ne. Syöttösolu, johon IgE vangittuna olevan koivun siitepölyn kanssa on jumissa, aktivoituu ja tyhjentää histamiininsa. Tapahtuu allerginen reaktio. Tämä parhaiten tutkittu syöttösolujen aktivaatioreitti löytyy vain pienestä osasta kaikkia urtikariapotilaita.

Paljon useammin vasta-aineiden (puolustusproteiinirunkojen) muodostuminen IgE-reseptoria tai siihen sitoutunutta IgE: tä vastaan ​​näyttää olevan vastuussa urtikariasta. Jopa 30 prosentilla kroonista urtikariaa sairastavista potilaista tällaiset vasta-aineet kehon omia aineita vastaan ​​voidaan havaita. Toisin sanoen keho reagoi itseään vastaan. Siksi puhutaan myös auto-vasta-aineista ja autoimmuuninen nokkosihottuma. Yksinkertainen testi tällaisen autoimmuunisen urtikarian olemassaololle on potilaan oman veren tai veren nestemäisen osan injektointi kyynärvarren ihoon. Potilailla, joilla on vasta-aineita omaa IgE-reseptoriaan tai IgE: tä vastaan, tämä johtaa merkittävään ruohonmuodostukseen.

Komplementtijärjestelmä on olennainen osa kehon immuunipuolustuksen verkostoa. Sen päätehtäviin kuuluu solujen ja aineiden (kuten bakteerien tai loisten) suora tuhoaminen ja immuunijärjestelmän aktivointi. Komplementtijärjestelmän aktivointi esimerkiksi bakteeri-infektioiden yhteydessä johtaa voimakkaiden syöttösoluja aktivoivien aineiden vapautumiseen. Harvoin kroonisen nokkosihottuman on aiheuttanut krooninen infektio (esim. Paranasaaliset poskiontelot, risat, mahalaukun limakalvot tai hampaat): tiedetään, että tällaisen kroonisen infektiokohdan poistaminen voi johtaa krooninen nokkosihottuma. Tätä kutsutaan nokkosihottuma infektion vuoksi.

Termi suvaitsemattomuus nokkosihottuma käytetään tapauksissa, joissa elimistö ei siedä tiettyä ainetta. Epämukavuus johtuu elintarvikkeissa olevien aineiden, kuten lääkkeiden, säilöntäaineiden tai väriaineiden sietokyvystä. Laukaisevan aineen välttäminen esim. ruokavalion avulla voi saada aikaan paranemista.

Urtikaria diagnoosi

Valmistaudu lääkärisi haastatteluun urtikariasta seuraavasti:

  • Huomaa, milloin urtikariasi esiintyi ensimmäisen kerran ja kuinka usein epämukavuutta on esiintynyt sen jälkeen.
  • Mikä on mielestäsi syy? Onko laukaisijoita, jotka pahentavat urtikariaasi?
  • Kirjoita muistiin aiemmat hoitosi (nimi, kesto, annos).
  • Kirjoita ylös lääkkeet, joita olet tähän mennessä ottanut urtikariaa vastaan ​​(lääkkeen nimi, käytön kesto, annostus).
  • Kuinka hyvin nämä lääkkeet ovat auttaneet ja mitä sivuvaikutuksia niillä on ollut?
  • Kirjoita muistiin tällä hetkellä käyttämäsi lääkkeet, myös ne, joita ei oteta urtikariaan tai joita lääkäri ei ole määrännyt.
  • Merkitse myös muistiin lääkkeet, joita et käytä säännöllisesti (esim. päänsärkytabletit) ja kerro kuinka monta kertaa kuukaudessa käytät lääkettä ja milloin viimeksi otit sen.
  • Jos nokkosihottumien syyt on jo testattu, ota mukaan aikaisemmat havainnot.

Valokuvaa ihosi muutokset

Matkapuhelinaikakaudella sen pitäisi olla helposti mahdollista.

Monilla potilailla ryppyjä ei esiinny päivittäin. Joten sinun on odotettava, että et voi näyttää lääkärillesi, miltä ihosi tila näyttää taudinpurkauksen aikana.

Kun kuvaat vaurioita, varmista, että ne näkyvät kuten he tekevät. Hyvät valaistusolosuhteet (vino päivänvalo, ei salamaa, ei neonvaloja), riittävä etäisyys (vähintään 30 cm) ja tumma tausta ovat hyödyllisiä tässä.

Hoito urtikariaan

Lääkehoito suoritetaan samalla tavalla kaikkien kroonisen urtikarian tapausten yhteydessä.

Kolmivaiheisen järjestelmän mukaisesti käytetään seuraavia lääkkeitä.

antihistamiinit

Näitä lääkkeitä, jotka estävät histamiinin vaikutuksia ja ovat allergikoille hyvin tunnettuja, käytetään ensin. Aluksi suositellaan yksinkertaista päivittäistä annosta, jota käytetään yleisesti allergiapotilaiden yhteydessä. Tämä vastaa esimerkiksi 5 mg levosetiritsiiniä tai desloratadiinia tai 10 mg setiritsiiniä tai loratadiinia tai 20 mg bilastiinia tai 180 mg feksofenadiinia. Jos kahden viikon jatkuvan antihistamiiniannoksen jälkeen on edelleen epämukavuutta, lääkäri voi määrätä paljon suuremman annoksen. Jopa neljä kertaa suurempi kuin mitä pakkausselosteessa on ilmoitettu tavallisena annoksena. Tämä ei ole vaarallista. Suuret annokset aiheuttavat kuitenkin joillekin ihmisille väsymystä tai uneliaisuutta.

Noin kaksi kolmasosaa kaikista urtikariapotilaista voi elää taudin kanssa hyvin antihistamiineilla ja muilla ei-farmakologisilla toimenpiteillä. Muita vaihtoehtoja on kuitenkin käytettävissä jäljellä olevalle kolmannekselle.

Leukotrieeniantagonistit

Leukotrieenit ovat kemiallisia lähettimiä, jotka syntyvät tulehduksen yhteydessä ja joilla on merkitystä astman oireiden, kuten hengitysteiden turvotuksen ja kapenemisen, kehittymisessä. Myös tätä lääkettä käytetään ensisijaisesti astmaatikoille, mutta se on myös tehokas myös joidenkin urtikariapotilaiden hoidossa.

Leukotrieeniantagonistit, kuten Montelukast, tehostavat tulehdusta edistävien leukotrieenien vaikutuksia. Niiden katsotaan kuitenkin olevan vähemmän tehokkaita kuin antihistamiinit.

Syklosporiini A

Syklosporiini A estää immuunijärjestelmän ja siten myös syöttösolut. Sitä käytetään myös vaikeaan psoriaasiin, vaikeaan atooppiseen dermatiittiin tai krooniseen niveltulehdukseen / nivelreumaan. Se voi aiheuttaa - joskus vakavia - haittavaikutuksia, joten hoitoa on seurattava tarkasti.

omalitsumabi

Uusi lääke on omalizumabi. Myös tämä lääke on alun perin kehitetty astman hoitoon. Sen tehokkuus urtikariaa vastaan ​​löydettiin sattumalta. Omalitsumabia ei oteta tabletteina, vaan se ruiskutetaan ihon alle. Omalitsumabi on tehokas immunoglobuliini E: tä (IgE) vastaan. Itse asiassa tällä immunoglobuliinilla - ainakin tähän on uskottu toistaiseksi - on vain vähäinen rooli useimmissa urtikarian muodoissa. Kuitenkin tiedetään, että allergisten potilaiden tapauksessa IgE: llä on erittäin tärkeä rooli syöttösolujen aktivaatiossa. Oletettavasti IgE: n estäminen omalizumabilla yksinkertaisesti estää syöttösolujen toimintaa tai "kaskadia", mikä johtaa yhä useampaan nokkosihottumiseen ja angioedeemaan.

On olemassa lukuisia kliinisiä tutkimuksia, jotka osoittavat, että omalizumabi on hyvä ja turvallinen, mutta ennen kaikkea se toimii yleensä hyvin nopeasti. Jos epämukavuutta ei voida hallita tällä hoito-ohjelmalla lyhyessä ajassa, kortisonia voidaan antaa tablettina tai injektiona. Tätä ratkaisua tulee käyttää aina yhtenä hoitona tai lyhytaikaisena hoitona. Pysyvä kortisonihoito ei sovellu nokkosihottuman yhteydessä.

Muut menetelmät

Kokeellisiin menetelmiin kuuluvat esimerkiksi oireenmukainen hoito probiootteilla, ns. Histamiinin tottumishoito (histaglobiinin kanssa), autologiset kokoveripistokset ja akupunktio.

Ensiapupakkaus

Vakavan kroonisen urtikarian tapauksissa, esim. Tapauksissa, joissa on limakalvon turvotusta, joka aiheuttaa nielemisvaikeuksia ja hengenahdistusta, suositellaan jatkuvaa ns. Hätäpaketin kantamista, jolla vakavia urtikariakohtauksia voidaan hallita. Suurin osa tällaisista hätäpaketeista sisältää nopeasti vaikuttavan kortisonivalmisteen ja antihistamiinin.

Mitä potilas voi tehdä nokkosihottumasta?

Tärkein vaihe on tunnistaa urtikarian aiheuttajat ja määrittää yksittäinen kynnys. Sitten liipaisinta on vältettävä siinä määrin kuin se on mahdollista. Jatka päiväkirjaasi dokumentoidaksesi taudin kulun tarkasti. Hyökkäysten väheneminen tai niiden voimakkuuden väheneminen on jo menestys.

Joidenkin yhteydessä urtikarian muodot, tottuminen samanlainen kuin immunoterapia, jota käytetään allergisten potilaiden yhteydessä, on mahdollista. Osittain tämä johtuu siitä, että syöttösolut, kun ne ovat tyhjentäneet histamiininsa, vievät jonkin aikaa, kunnes ne voidaan aktivoida seuraavalla kerralla. Jotkut potilaat hyödyntävät tätä tarkoituksella.

Esimerkiksi päivittäinen kylmä (käsivarsi) kylpy voi aiheuttaa kylmän nokkosihottuman oireiden katoamisen loppupäiväksi tai ainakin lievittää näitä oireita. Henkilö, joka reagoi stressiin whealilla, voi laukaista tahattomasti hieromalla tai painostamalla ennen stressaavaa tilannetta, kuten tentti tai työhaastattelu, säästääkseen kutinaa myöhemmässä stressaavassa tilanteessa. Keskustele kuitenkin tällaisista toimenpiteistä lääkärin kanssa, koska reaktiot vaihtelevat suuresti, eikä kenenkään tule ottaa riskiä väkivaltaisesta reaktiosta, jos apua ei ole saatavilla.

Stressi, muuten, on usein nokkosihottuma tai vahvistin. On totta, että "välttää stressiä" on paljon helpompi sanoa kuin tehdä. Jälleen päiväkirjan pitäminen auttaa tunnistamaan urtikaria aiheuttavan stressin. Rentoutumistekniikoiden oppiminen tai autogeeninen harjoittelu voi auttaa.

Vältä tulehduskipulääkkeiden (ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden) käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi asetyylisalisyylihappo (aspiriinissa, tomapyriinissä jne.), Diklofenaakki, ibuprofeeni, fenyylibutatsoni. Jopa yhden annoksen ottaminen näistä lääkkeistä voi aiheuttaa nokkosihottuman.

Vältä erityisesti korkealaatuisia alkoholijuomia. Alkoholi voi ärsyttää vatsaonteloa siten, että histamiinin hajoamiseen tarvittavat ruoansulatuskanavan erityiset entsyymit (diamiinioksidaasit) eivät enää pysty hajottamaan ruoan kanssa nautittua histamiinia riittävän hyvin.

Histamiini imeytyy sitten vereen ohutsuolen limakalvon läpi ja voi aiheuttaa nokkosihottumaa ja siihen liittyvä epämukavuus. Alkoholi voi aiheuttaa syöttösolujen, nokkosihottuman tärkeimpien laukaisusolujen, helpomman aktivoitumisen.

Mausteiset ruoat voivat myös ärsyttää limakalvoja, ja siksi ne ovat usein huonosti siedettyjä, ja urtikariapotilaiden tulisi välttää niitä.

Hyödyllisiä linkkejä

www.urtikaria.net

www.dermnetnz.org/reactions/urticaria.html

www.clinicaltrials.gov

www.angiooedem.net